seitanpaisti

Joka joulu etsin kiihkeästi ihanan ystäväni Minnan minulle vuosia sitten antamaa seitanpaisti reseptiä ja päätin, että tänä vuonna kirjoitan sen tänne, niin on ainakin jossain varmassa tallessa! Ainesosat olen aina mitannut, varmaan ainoa resepti, jota seuraan niin tarkasti!

7,5 dl gluteenijauhoja
1,5 dl kikhernejauhoja
1,5 dl soijajauhoja
0,3 dl kasvisliemijauhetta (ei ollut kasvisliemijauhetta, niin itse laitoin 4 luomu kasvisliemi kuutioita)
1 tl garam masala -mausteseosta
1,5 tl paprikaa


Liemi:
1,25 dl soijakastiketta
1 dl öljyä
5 dl vettä
3 rkl sinappia
1 tl tuoretta inkivääriä raasteena (laitoin vähän reilusti, noin 0,5 rkl)
1,5 tl tuoretta puristettua valkosipulia (laitoin 0,5 rkl)

odottamassa marinadia

Marinadi:
0,75 dl öljyä
2 rkl soijakastiketta
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl etikkaa
0,5 rkl valkosipulijauhetta
0,75 dl vettä

marinoitumassa

Sekoitin kuiva-aineet ja liemiainekset erillisissä astioissa, kannattaa muistaa sekottaa varsinkin jauhot kunnolla. Viime vuonna unohdin, mutta enpä unohda toiste, koska gluteenijauho imee kaiken nesteen heti, kun taas muut jauhot eivät, eivätkä sekoitu kunnolla. Oli aikamoinen tappelu sen kanssa viime vuonna. Yhdistin seokset ja vaivasin massasta pötkömäisen. Massa on aika vaikea muotoilla oikeastaan yhtään miksikään, koska gluteenijauhot ovat melko itsepäisiä. Sitten sekoitin marinadin. Ensimmäisen kerran seitania tehdässäni laitoin seitanin vuokaan ja kaadoin marinadin päälle, mutta viime vuonna keksin laittaa koko homman muovipussiin. Sillä tavalla sitä on helpompi käännellä ja se marinoituu mielestäni tasaisemmin. Ja tulee joku käyttötarkoitus isoäidin antamalle miljoonalle pikku pussille! :D Marinoin seitania ainakin yhden yön yli jääkaapissa. (marinointivaiheen voi jättää poiskin). Kinkkua kannattaa muotoilla hieman ennen uuniin laittoa. Sen voi joko kääriä folioon tai vaan paistaa vuuassa 175 asteessa noin puolitoista tuntia käännellen.

agnolotti

Mun on tehnyt joka päivä mieli perunaa ja vielä tarkemmin perunavelliä. Alkaa kyllästyttää, kun ei voi syödä mitään muuta, vaikka toki perunavelli on ihanaa ja olen oppinut tekemään sitä alle puolessa tunnissa alusta loppuun ilman mikroa. Olen varma, että sen täytyy olla joku ennätys! Ja siitä tulee ihan mahtavan hyvää! Mutta riittänee jo perunavellistä puhuminen!
Mieleni on tehnyt pitkään (ainakin neljä päivää!) mieli myös täytettyä pastaa, eli agnolotteja. Niitä kun ei ole vegaanisina, vaikkakin luomuna, on ne pakko tehdä itse. Plus on torinolainen perinne syödä jouluna agnolotteja.

pastataikina:
4 dl jauhoja (mulla oli noin 3 dl tavallisia ja loput laitoin 4 viljan jauhoja)
reilu desi vettä (laitoin osan perunoiden keitinvedestä, jossa oli hieman suolaa)
liraus öljyä

taikina vetäytymässä

täyte:
1 paketti (200g) Taifun basilika tofua
1 paketti (200g) Taifun maustamatonta tofua
1 paketti (siinä ei ollut grammamäärää, mutta sellanen melko iso) mangoldia
1 paketti (saman kokonen, kuin mangoldi) vuonankaalia
2 rkl oluthiivaa
pienemmän puolikkaan sitruunan mehu (reilu ruokalusikka, mittasin!)
oreganoa (tämän olisi kyllä voinut mielestäni jättää pois, koska se peitti pikkasen basilikan makua)
suolaa

täyte

Oho, mun kaikki raaka-aineet oli luomua, paitsi öljy, mutta se oli lahja Feden isän potilaalta :D Mangoldia ja vuonankaalia ei edes ollut ei-lomuna, niin oli pakko ostaa luomuna :D
Joka tapauksessa täyte sai italialaisen siunauksen. Se maistui, ja jopa tuoksui perinteiseltä ricotta täytteeltä! WOW!

Menin välissä ostamaan talvikengät! Ne on tosi kivat, oon miettiny niitä kolme vuotta ja vihdoin ostin ne. Päättämistä vaan vaikeutti se, että värejä oli kolmessa vuodessa tullut lisää - uskomatonta!
Mutta siis ensiksi pastataikina laitetaan pastakoneen läpi sillä isoimmalla numerolla sitten pikkuhiljaa pienennetään numeroa. Fede mankeloi pastan, niin en tiedä ihan kaikkia yksityiskohtia. Kun pasta oli tarpeeksi ohutta (numero 1 mankeloitu, mutta se olisi voinut olla hieman paksumpaa, niin se ei olisi mennyt rikki niin helposti.) laitoin sen sellasen agnolotti muotin päälle. Muotista ei kyllä ollut ihan valtavaa hyötyä, paitsi, että paloista sai sillä aika samankokosia, mutta viime vuonna tehtiin ilman muottia ja ihan hyvä tuli. Keksin jossain vaiheessa hommaa, että jos sivelee saumakohtiin vettä, niin ne tarttuu paremmin, eikä tarvii painaa niin kovaa. Löysin käyttämättämön akvarelli pensselin ja käytin sitä, se oli tosi hyvän kokonenkin! Sitten laitoin täytteen kökkäreinä taikinan päälle. Toinen levy taikinaa päälle ja sitten siirsin koko höskän puisen levyn päälle, jotta se ei tarttuisi muottiin. Saumakohdat painellaan, jotta ne on varmasti kiinni. Mulla tuli ainakin aluksi jonkin verran reikiä, mutta ne pysty paikkaamaan niin, että siveli vettä pieneen palaan taikinaan ja paineli varovasti agnolottoon. Sitten leikkasin ne sellasella mielttömän söpöllä pastaleikkurilla.

leikkaan taikinaa söpöimmällä pastaleikkurilla

Sitten se olikin siinä! Paitsi siis, että prosessi toistataan joku 10 kertaa... Meillä jäi pastataikinaa yli jonkin verran, niin tehtiin siitä pennejä.

Ainiin, angolotteja ei kannata missään nimessä laittaa suoraan päällekkäin. Vaikka ne vaikuttaisivat kuivilta ja jauhoisilta, ne ovat petollisia ja tarttuvat toisiinsa silti!

Laitettiin ne näin

Sitten keitettiin noin puolet. Olisi varmaan tullut neljälle aika sopiva ateria. Tein seuraksi

tomaattikastikkeen:

3 valkosipulin kynttä

öljyä

3 tomaattia

1 purkki paseerattua tomaattia (olisi voinut olla hitusen vähemmän)

suolaa

basilikaa

Kuullotin valkosipilimurskan öljyssä. Olisin laittanut myös vähän sipulia, mutta se oli loppu! Laitoin paseeratun tomaatin sekaan ja pilkoin sekaan myös tomaatit. Basilikan paloittelin käsin, koska metalli (veitsi) ei tee yrtielle hyvää.

Testattiin agnolottien kypsymistä ensin yksitellen, kunnes saatiin täydellinen kypsyys. Niillä meni vaan noin 2 minuuttia, sitten ne yhdistettiin tomaattikastikkeeseen. Ja nautittiin. Niin, ja tuoretta basilikaa päälle. Oli tosi hyvää!

mietteitä tulevaisuuden varalle:

-sitruunaa olisi voinut olla hieman lisää

-oreganon olisi voinut jättää pois

-pastataikina olisi voinut olla hieman paksumpaa

-pitäisi jaksaa tehdä useammin, koska olivat tosi tosi hyviä! Tai keksiä tekosyy pitää agnolotti talkoot! :D

Agnolotti

Ho avuto voglia di patate tutti I giorni e piú precisamente un tipo di zuppa di patate. Dopo un po' inizia ad essere un po' noioso non poter mangiare nient'altro. Anche se la 'perunavelli' é buonissima e l'ho adorata da sempre. Adesso ho anche imparato a farla in meno di mezz'ora dall'inizio alla fine senza micronde. Sono sicura che sia un record! E viene anche buonissima! Ma adesso basta parlare di perunavelli! (altrimenti mi viene voglia di nuovo!) :D

Ho anche avuto voglia di agnolotti per tanto tempo (almeno per 4 giorni!) Ma gli agnolotti non esistono vegani. Li ho trovati biologici, ma non vegani. Allora bisogna farli in casa (come dice la tradizione torinese).

la pasta:

4 dl di farina (la farina normale é finita dopo 3 dl e per il resto ho messo farina integrale)

un po' piú di un dl d'acqua (una parte era il brodo di cottura delle patate che conteneva del sale)

un goccino d'olio

il ripieno:

un pacchetto (200g) di tofu al basilico di Taifun

un pacchetto (200g) di tofu naturale di Taifun

un pacchetto (sará stato un pugno grosso) di bietola

un pacchetto (della stessa quantitá) di spinaci

2 cucchiai di lievito di birra secco

il succo di un mezzo limone (piú o meno un cucchiaio)

origano (non mi é piaciuto granché peró, la prossima volta non lo metterei)

sale

Wow, tutte gli ingredienti che ho usato erano biologici (parte l'olio che era un regalo di un paziente del padre di Fede) :D La bietola e gli spinaci non li ho neanche trovati non bio, ero simplecemente costretta a comprarli bio! :D Comunque il ripieno ha ricevuto una benedizione italiana. Aveva il gusto e anche il profumo del ripieno tradizionale alla ricotta! WOW!

A questo punto sono andata a comprare delle scarpe per l'inverno! Ho pensato di comprarle per 3 anni e finalmente ho fatto la decisione conlusiva. Era un po' difficile perché in tre anni hanno anche fatto colori nuovi e non sapevo quali prendere. Alle fine ho preso quelle verdi. Mi piacciono!

Comunque prima la pasta si stira con il numero piú alto poi pian piano si diminuiscono i numeri. Questa parte l'ha fatto la pastamaster, Fede e io non so tutti I dettagli. Quando la pasta era abbastanza sottile (l'abbiamo fatto col numero 1 ma avrebbe potuto essere un pochino piú spesso, cosí non si sarebbe rotta cosí facilmente.) l'ho messo sulla forma per gli agnolotti. La forma non serviva granché, anche se poi gli agnolotti venivano tutti piú o meno della stessa taglia. L'anno scorso peró li abbiamo fatti senza la forma e sono venuti buoni uguale. A qualche punto ho avuto un idea geniale di usare un pennello per bagnare le parti dove la pasta verrá chiusa, cosí si attacca meglio e non c'é bisogno di schiacciare cosí forte.

Poi ho messo il ripieno sulla pasta e poi un altro foglio di pasta. Ho spostato tutto il coso su un tavolo di legno per evitare che si attaccasse nella forma. Si schiaccia dove non c'é del ripieno per chiuderlo bene. Sopratutto all'inizio mi sono venuti un po' di buchi ma erano facili da riparare. Ho messo un po' d'acqua su un pezzettino di pasta e poi l'ho schiacciato facendo attenzione all'agnolotto. Poi li ho tagliati con una ruota della pasta carinissima. La macchina della pasta era della nonna di Fede ed é cosí vecchia che sopra c'é scritto 'Made in Torino'.

Poi é finita! Dopo che é fatto tipo 10 volte... Noi siamo rimasti con della pasta in piú e abbiamo fatto delle taglitelle.

Poi, non bisogna mettere gli agnolotti uno sopra l'altro, anche se sembrassero secchi. Si attaccano subito!

Abbiamo fatto metá. La quantitá sarebbe bastato per almeno 4. Ho anche un

sugo di pomodoro velocissimo:

3 spicchi d'aglio

olio

3 pomodori

passato di pomodoro pronto

sale

basilico fresco

Avrei messo anche della cipolla ma non c'era.

All'inizio abbiamo cotto gli agnolotti un per volta per trovare il tempo di cottura perfetto. Era meno di 2 minuti. Poi Fede li ha messi insieme al sugo ed abbiamo aggiunto un po' di basilico fresco sopra. Era buonissima!

pensieri per il futuro:

-il ripieno avrebbe potuto avere un pochino piú di limone

-l'origano si poteva anche non mettere nel ripieno

-la pasta poteva essere un pochino piú spessa

-bisognerebbe avere la forza di farli piú spesso perché erano buonissimi!

punajuuri-suklaa muffinssit

Santeri mainostaa aina koulussa, miten ihana Aino leipoo kaikkea herkullista. Sen lisäksi, että siitä tulee vesi kielelle, nuo tarinat myös seuraavat ajatuksissani päiväkausia ja mietin kaikenlaisten herkkujen tekemistä. Jostain sain päähäni punajuuren ja päässäni alkoi kehittyä punajuuri-suklaa muffinsi idea.

3 dl jauhoja
2 dl intiaanisokeria
n. 2 tl leivinjauhetta
n. 1,5 tl vaniljasokeria
n. 100 g suklaata (käytin jämät rainbown leivontasuklaasta ja tummasta suklaasta)

n. 0,5 dl soijajugurttia
n. 1 rkl kikhernejauhoja
isohko loraus kookosmaitoa (ehkä noin 0,5-1 dl)
2,5 dl keitettyjen punajuurten sosetta (noin 1-1,5 keskikokoista punajuurta)

Kahden tarkasti mittaamani ainesosan jäkjeen kyllästyin ja sen tähden muut mitat ovat noin-mittoja.
Sekoitin ensin kuivat aineet ja sitten erikseen kosteat aineet. Punajuuren Fede blendasi blenderissä. Punajuuria oli kolme ja niistä tuli 5 dl mössöä.

Kun kaikki oli sekaisin laitoin ne muffinssi vuokiin. Niitä tuli 12. Keskelle raakaa muffinssia painoin palasen 80% suklaata, joka suli uunissa ihanasti ja se antoi mukavan kitkeryyden ja tasapainotti makeutta mukavasti. Olisin kyllä muuten laittanut tavallista tummaa suklaata, mutta se loppui. Paistoin 200°C:ssa ehkä noin 20 minuuttia. Ne kohosivat hienosti uunnissa ja näyttivät todella herkullisilta. Pelkäsin niiden polttamista ja otin ne hetken liian aikaisin pois uunista. Ne jäivät hieman raaoksi ja harmillisesti lössähtivät pikkaisen. Hyviä oli silti! :)

Niin, ja piti sanoa, että nää oli tosi nopeet ja helpot tehdä. Ainakin, jos ei lasketa punajuurten keittämistä, Fede oli ostanu sellasia valmiiksi keitettyjä.

appelsiininen suklaakakku

Läysin viime vuonna ihan mahtavan chili-suklaakakun. Kakusta tuli heti yksi lemppareistani ja se oli myös hääkakkuni.
Kakku on ihanan suklainen ja chili on ihanan lämmittävä. Päätin kuitenkin, että koska kerran on kesä niin halusin jotain raikasta (suklaahan tietysti on sitä!) :D

pohjasta tulee mukavan muhkea, eikä ollenkaan kuiva:

noin 200 g margariinia
vajaat 2 dl sokeria
noin 2,5 soijajugurttia (maustamatonta ja/tai vanilja)
noin 150 g tummaa suklaata
kahden luomuappelsiinin raastettu kuori
noin 4 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
loraus vanilja uutetta (koska löysin sen kaapista)
3 rkl kaakaojauhetta
muutama lorauksellinen soijamaitoa

kuorrutteeseen tuli:
purkillinen jotain kasvirasva kermaa, en muista mitä
tasan 200g tummaa suklaata (suklaa oli 100g:n paketissa,niin tiedät,että oli tasan)
vähän intiaanisokeria (ehkä noin 2 rkl)

väliin laitoin mansikka murskaa ja osan kuorruttesta ja päällä mansikkamössöä ja loput kuorrutteesta.

kuva ei ole toplaatua, koska ei ollut kameraa mukana ja kuva on kännykkäkameralla otettu..

yllätys muffinsit

eli siis suklaa-appelsiini muffinssit

Ajattelin, että tekisin muffinseja ystävänpäivän kunniaksi yllätykseksi Fedelle. Sain mahtavan päähänpistoni koulussa iltapäivällä, enkä ehtinyt katsella reseptejä (kipsi- ja vinamoldmuotit olivat kriittisessä tilassa!) Niinpä hyppäsin koulusta bussiin ja mietin, että missähän välissä ehtisin kauppaan, toivoen, että joku vaan toisi kaikki tarvittavat raaka-aineet eteeni. Mutta bussi olikin väärä ja pysähtyi Hakaniemessä ja niinpä tieni veikin S-markettiin. Siellä juoksin kaupan läpi, käteeni tarttui luomuappelsiineja, persikkasoijajugurttia, (joka kuulemma kirjoitetaan myös jogurtti!) margariinia, luomujauhoja, leivinjauhetta, tummaa suklaata, intiaanisokeria (joka kuulosti ja näytti eksoottiselta) sekä vanilja-aromia. Ehdin, kuin ehdinkin junaan, jossa leikin kokkiteeveeajatusleikkiä. Töissä katselin netistä reseptejä, mutta ne olivat kaikki jotenkin yyberterveellisiä! Ei kai herkkujen tarvitse olla terveellisiä?! Ihanan ystäväni Ellan teoria on, että kaikesta tulee hyvää, kunhan siihen vain laittaa tarpeeksi rasvaa! Kaiken tämän innostamana kehittelin seuraavanlaisen reseptin:

3 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 dl intiaanisokeria

150-200 grammaa suklaata rouhhittuna (En löytänyt leikkuulautaa enkä terävää veistä: paloittelin suklaan pieniksi paloiksi sormin..)
2 dl tummaa kaakaojauhetta

150-175 grammaa margariinia
2 luomuappelsiinin kuori (raastin sellaisella isoreikäisellä raastimella, kun pientä ei ollut)
1 rkl vanilja-aromia

1 prk persikkasoijajugurttia
loraus kylmää kahvia
loraus soijakaakaota, koska sitä sattui olemaan

Sekoitin kaiken kyseisessä järjestyksessa ja laitoin muffinssi vuokiin. Paistoin ne 200°C:ssa. Ne paistuivat äidin puhelun pituisen ajan. Söin muutaman kotimatkalla, mutta ne oli kyllä parempia koton syötynä ja jäähtyneinä.
Itsekin sain moisen yllätyksen, kun illallinen oli katettu kynttilävalaistuun pöytään. Ruokana oli mm sydämenmuotoisia leipiä! Ja mäkun luulin, että ystävänpäivä on vaan amerikkalainen rahastuspäivä!

jos olisi ollut sellasia korkeampia muffinssivuokianiin niistä

olisi tullut vielä kauniimpi, mutta aika hyvin ne kohosivat!

A scuola mi é venuta voglia di fare i muffin e volevo fare una sorpresa al mio fidanzato bellissimo! Sará perché uno mio compagno di classe stava parlando dei dolci.. Sono uscita tardi dalla scuola e ho preso un pulman sbagliato.. Ma meglio cosí perché il pulman é fermato davanti un negozio. Ho attraversato il negozio di corsa. Ho comprato arance, yogurt di soya alla pesca, farina, zucchero indiano, (perché sembrava interessante) lievito per i dolci, cioccolato fondente, farina di cacao, margarino e infusodi vaniglia. Al lavoro ho gaurdato qualche ricetta su internet, ma tutte le ricette vegane erano tutte super sane! Ma io volevo una ricetta per i dolci, non per la salute! Allora ho inventato una da sola, tenendo in mente la teoria di una mia carissima amica Ella: "tutto diventa buono se metti abbastanza grassi!"

3 dl della farina biologica                                         cchi=cucchiaino

1 cch del lievito per i dolci                                        co= cucchiaio

2 dl dello zucchero indiano

150-200 grammi di cioccolato fondentetagliato a pezzi molto piccoli
2 dl di farinadi cacao

150-175 grammi della margarin
la bucia di 2 arance biologiche (le ho grattugiato con la parte grande perché non c'era quello piccolo)
1 co dell'infuso di vaniglia

1 barattolo (circa 1 dl) del yogurt di soya alla pesca
una bava del caffé freddo
un'altra bava del cioccolata fredda (perché c'era)

quando sono tornata a casa con i muffin ho trovato un ragazzo sorridente e bello che aveva preparato una cena romantica con le candele! <3 MY god!