Mun on tehnyt joka päivä mieli perunaa ja vielä tarkemmin perunavelliä. Alkaa kyllästyttää, kun ei voi syödä mitään muuta, vaikka toki perunavelli on ihanaa ja olen oppinut tekemään sitä alle puolessa tunnissa alusta loppuun ilman mikroa. Olen varma, että sen täytyy olla joku ennätys! Ja siitä tulee ihan mahtavan hyvää! Mutta riittänee jo perunavellistä puhuminen!
Mieleni on tehnyt pitkään (ainakin neljä päivää!) mieli myös täytettyä pastaa, eli agnolotteja. Niitä kun ei ole vegaanisina, vaikkakin luomuna, on ne pakko tehdä itse. Plus on torinolainen perinne syödä jouluna agnolotteja.
pastataikina:
4 dl jauhoja (mulla oli noin 3 dl tavallisia ja loput laitoin 4 viljan jauhoja)
reilu desi vettä (laitoin osan perunoiden keitinvedestä, jossa oli hieman suolaa)
liraus öljyä
taikina vetäytymässä
täyte:
1 paketti (200g)
Taifun basilika tofua
1 paketti (200g)
Taifun maustamatonta tofua
1 paketti (siinä ei ollut grammamäärää, mutta sellanen melko iso) mangoldia
1 paketti (saman kokonen, kuin mangoldi) vuonankaalia
2 rkl oluthiivaa
pienemmän puolikkaan sitruunan mehu (reilu ruokalusikka, mittasin!)
oreganoa (tämän olisi kyllä voinut mielestäni jättää pois, koska se peitti pikkasen basilikan makua)
suolaa
täyte
Oho, mun kaikki raaka-aineet oli luomua, paitsi öljy, mutta se oli lahja Feden isän potilaalta :D Mangoldia ja vuonankaalia ei edes ollut ei-lomuna, niin oli
pakko ostaa luomuna :D
Joka tapauksessa täyte sai italialaisen siunauksen. Se maistui, ja jopa tuoksui perinteiseltä ricotta täytteeltä! WOW!
Menin välissä ostamaan talvikengät! Ne on tosi kivat, oon miettiny niitä kolme vuotta ja vihdoin ostin ne. Päättämistä vaan vaikeutti se, että värejä oli kolmessa vuodessa tullut lisää - uskomatonta!
Mutta siis ensiksi pastataikina laitetaan pastakoneen läpi sillä isoimmalla numerolla sitten pikkuhiljaa pienennetään numeroa. Fede mankeloi pastan, niin en tiedä ihan kaikkia yksityiskohtia. Kun pasta oli tarpeeksi ohutta (numero 1 mankeloitu, mutta se olisi voinut olla hieman paksumpaa, niin se ei olisi mennyt rikki niin helposti.) laitoin sen sellasen agnolotti muotin päälle. Muotista ei kyllä ollut ihan valtavaa hyötyä, paitsi, että paloista sai sillä aika samankokosia, mutta viime vuonna tehtiin ilman muottia ja ihan hyvä tuli. Keksin jossain vaiheessa hommaa, että jos sivelee saumakohtiin vettä, niin ne tarttuu paremmin, eikä tarvii painaa niin kovaa. Löysin käyttämättämön akvarelli pensselin ja käytin sitä, se oli tosi hyvän kokonenkin! Sitten laitoin täytteen kökkäreinä taikinan päälle. Toinen levy taikinaa päälle ja sitten siirsin koko höskän puisen levyn päälle, jotta se ei tarttuisi muottiin. Saumakohdat painellaan, jotta ne on varmasti kiinni. Mulla tuli ainakin aluksi jonkin verran reikiä, mutta ne pysty paikkaamaan niin, että siveli vettä pieneen palaan taikinaan ja paineli varovasti agnolottoon. Sitten leikkasin ne sellasella mielttömän söpöllä pastaleikkurilla.

leikkaan taikinaa söpöimmällä pastaleikkurilla
Sitten se olikin siinä! Paitsi siis, että prosessi toistataan joku 10 kertaa... Meillä jäi pastataikinaa yli jonkin verran, niin tehtiin siitä pennejä.
Ainiin, angolotteja ei kannata missään nimessä laittaa suoraan päällekkäin. Vaikka ne vaikuttaisivat kuivilta ja jauhoisilta, ne ovat petollisia ja tarttuvat toisiinsa silti!
Laitettiin ne näin
Sitten keitettiin noin puolet. Olisi varmaan tullut neljälle aika sopiva ateria. Tein seuraksi
tomaattikastikkeen:
3 valkosipulin kynttä
öljyä
3 tomaattia
1 purkki paseerattua tomaattia (olisi voinut olla hitusen vähemmän)
suolaa
basilikaa
Kuullotin valkosipilimurskan öljyssä. Olisin laittanut myös vähän sipulia, mutta se oli loppu! Laitoin paseeratun tomaatin sekaan ja pilkoin sekaan myös tomaatit. Basilikan paloittelin käsin, koska metalli (veitsi) ei tee yrtielle hyvää.
Testattiin agnolottien kypsymistä ensin yksitellen, kunnes saatiin täydellinen kypsyys. Niillä meni vaan noin 2 minuuttia, sitten ne yhdistettiin tomaattikastikkeeseen. Ja nautittiin. Niin, ja tuoretta basilikaa päälle. Oli tosi hyvää!
mietteitä tulevaisuuden varalle:
-sitruunaa olisi voinut olla hieman lisää
-oreganon olisi voinut jättää pois
-pastataikina olisi voinut olla hieman paksumpaa
-pitäisi jaksaa tehdä useammin, koska olivat tosi tosi hyviä! Tai keksiä tekosyy pitää agnolotti talkoot! :D
Agnolotti
Ho avuto voglia di patate tutti I
giorni e piú precisamente un tipo di zuppa di patate. Dopo un po'
inizia ad essere un po' noioso non poter mangiare nient'altro. Anche
se la 'perunavelli' é buonissima e l'ho adorata da sempre. Adesso ho
anche imparato a farla in meno di mezz'ora dall'inizio alla fine
senza micronde. Sono sicura che sia un record! E viene anche
buonissima! Ma adesso basta parlare di perunavelli! (altrimenti mi
viene voglia di nuovo!) :D
Ho anche avuto voglia di agnolotti per
tanto tempo (almeno per 4 giorni!) Ma gli agnolotti non esistono
vegani. Li ho trovati biologici, ma non vegani. Allora bisogna farli
in casa (come dice la tradizione torinese).
la pasta:
4 dl
di farina (la farina normale é finita dopo 3 dl e per il resto ho
messo farina integrale)
un
po' piú di un dl d'acqua (una parte era il brodo di cottura delle
patate che conteneva del sale)
un
goccino d'olio
il ripieno:
un
pacchetto (200g) di tofu al basilico di Taifun
un
pacchetto (200g) di tofu naturale di Taifun
un
pacchetto (sará stato un pugno grosso) di bietola
un
pacchetto (della stessa quantitá) di spinaci
2
cucchiai di lievito di birra secco
il
succo di un mezzo limone (piú o meno un cucchiaio)
origano
(non mi é piaciuto granché peró, la prossima volta non lo
metterei)
sale
Wow, tutte gli ingredienti che ho usato
erano biologici (parte l'olio che era un regalo di un paziente del
padre di Fede) :D La bietola e gli spinaci non li ho neanche trovati
non bio, ero simplecemente costretta
a comprarli bio! :D Comunque il ripieno ha ricevuto una benedizione
italiana. Aveva il gusto e anche il profumo del ripieno tradizionale
alla ricotta! WOW!
A
questo punto sono andata a comprare delle scarpe per l'inverno! Ho
pensato di comprarle per 3 anni e finalmente ho fatto la decisione
conlusiva. Era un po' difficile perché in tre anni hanno anche fatto
colori nuovi e non sapevo quali prendere. Alle fine ho preso quelle
verdi. Mi piacciono!
Comunque
prima la pasta si stira con il numero piú alto poi pian piano si
diminuiscono i numeri. Questa parte l'ha fatto la pastamaster, Fede e
io non so tutti I dettagli. Quando la pasta era abbastanza sottile
(l'abbiamo fatto col numero 1 ma avrebbe potuto essere un pochino piú
spesso, cosí non si sarebbe rotta cosí facilmente.) l'ho messo
sulla forma per gli agnolotti. La forma non serviva granché, anche
se poi gli agnolotti venivano tutti piú o meno della stessa taglia.
L'anno scorso peró li abbiamo fatti senza la forma e sono venuti
buoni uguale. A qualche punto ho avuto un idea geniale di usare un
pennello per bagnare le parti dove la pasta verrá chiusa, cosí si
attacca meglio e non c'é bisogno di schiacciare cosí forte.
Poi
ho messo il ripieno sulla pasta e poi un altro foglio di pasta. Ho
spostato tutto il coso su un tavolo di legno per evitare che si
attaccasse nella forma. Si schiaccia dove non c'é del ripieno per
chiuderlo bene. Sopratutto all'inizio mi sono venuti un po' di buchi
ma erano facili da riparare. Ho messo un po' d'acqua su un pezzettino
di pasta e poi l'ho schiacciato facendo attenzione all'agnolotto. Poi
li ho tagliati con una ruota della pasta carinissima. La macchina
della pasta era della nonna di Fede ed é cosí vecchia che sopra c'é
scritto 'Made in Torino'.
Poi é finita! Dopo che é fatto tipo
10 volte... Noi siamo rimasti con della pasta in piú e abbiamo fatto
delle taglitelle.
Poi, non bisogna mettere gli agnolotti
uno sopra l'altro, anche se sembrassero secchi. Si attaccano subito!
Abbiamo fatto
metá. La quantitá sarebbe bastato per almeno 4. Ho anche un
sugo di
pomodoro velocissimo:
3
spicchi d'aglio
olio
3
pomodori
passato
di pomodoro pronto
sale
basilico
fresco
Avrei messo anche della
cipolla ma non c'era.
All'inizio abbiamo cotto gli
agnolotti un per volta per trovare il tempo di cottura perfetto. Era
meno di 2 minuti. Poi Fede li ha messi insieme al sugo ed abbiamo
aggiunto un po' di basilico fresco sopra. Era buonissima!
pensieri per il
futuro:
-il ripieno avrebbe potuto
avere un pochino piú di limone
-l'origano si poteva anche
non mettere nel ripieno
-la pasta poteva essere un
pochino piú spessa
-bisognerebbe avere la forza
di farli piú spesso perché erano buonissimi!